Mäkin kirjoitan kirjan, kun opin kymmensormijärjestelmän

Huffington Postissa oli jännärikirjailija Paul Levinen optimismia hehkuva artikkeli sähkökirjoista ja kirjan tulevaisuudesta. Jutussa ei ole mitään kovin uutta tai näkemyksellistä, mutta kaksi siinä käytettyä vertausta jäi mietityttämään.

Levine kirjoittaa, että sähkökirjat merkitsevät perinteiselle kustantamiselle samaa kuin polttomoottori merkitsi hevoskärryille. Tulkitsen, että ne merkitsevät siis kohtalaisen nopeaa loppua. Vertauksessa on kummalla tavalla jotain osuvaa ja jotain vinoa. Kirjoja epäilemättä jaellaan tulevaisuudessa ihmisten saataville turboahdetulla vauhdilla, mutta lukeminen taitaa pysyä tämän nopeuskehityksen pullonkaulana jatkossakin. Eikä kirjojen julkaisemisen koneellistuminenkaan kuulosta välttämättä kovin auvoiselta utopialta. Tulee mieleen Petri Tammisen novellihenkilö, joka ilmoittaa, että ”mäkin kirjoitan kirjan, kun opin kymmensormijärjestelmän”.

Toisen vertauksen Levine lainaa venetsialaiselta tuomarilta, valitettavasti lähdettä mainitsematta. Tämä on niin mykistävä, että jätän sen itse kunkin pohdittavaksi.

Complaints about progress are hardly new. When Gutenberg invented movable type, a Venetian judge whined that ”The pen is a virgin, the printing press a whore.”