Kirjan loppu

Mitä hittoa kirja-alalla oikein on tekeillä?

Kolme näkyä kirjan tulevaisuudesta

with one comment

Olen viettänyt viime ajat kädet sen verran syvällä kirjaimissa, että en ole ehtinyt juuri pitää propellihattua päässä, mutta tässäpä video, joka oli vanhan postin kommenteissa (kiitos Janne). Tämä on sen verran kiinnostava, että nostan sen tähän omaksi jutukseen. Kyseessä on konsulttifirma Ideon näkemys kirjan tulevaisuudesta. Tai oikeastaan kolme näkemystä. Kahdessa ensimmäisessä on lukijuus ja konteksti kytketty toimivan näköisesti suoraan kirjan käyttöliittymään, mutta kirjan ydin on aika sama kuin ennenkin. Kolmannen kohdalla ryskyvät jo kirjan käsitteen rajat.

Written by Mikko Aarne

2010/10/12 at 12:48

Kategoria(t): Uncategorized

Sähkökirjoja. Nyt.

leave a comment »

Hyvät naiset ja pahat miehet, se on täällä, pelätty ja kaivattu, odotettu ja tuhahdeltu. Ensimmäinen sähkökirjalanseeraus. Akateeminen kirjakauppa, olkaa hyvä.

Written by Mikko Aarne

2010/09/13 at 15:54

Kategoria(t): Uncategorized

Tähdet kertovat?

leave a comment »

Sattuipa tielle tämmöinen blogi, jossa on vasta yksi merkintä, mutta siinä puhutaankin sitten varsin hyvin ääneen ja julkisesti asiasta, jota on viime aikoina useimpien kustantamojen käytävillä hiljaa mutta raskaasti kiroiltu: Otavan propagandatoiminnasta omissa lehdissään. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa blogiaan.

Written by Mikko Aarne

2010/09/09 at 17:18

Kategoria(t): Uncategorized

”Kustantaminen ei ole monistamista vaan jalostamista.”

leave a comment »

Tänään julkaistiin pitkään valmisteltu ja hartaasti odotettu Kai Ekholmin ja Yrjö Revon toimittama Kirja tienhaarassa: vuonna 2020 (Gaudeamus). En ole vielä edes selaillut opusta, mutta siitä pitäisi kuulemma löytyä lääkkeet kirja-alalle ja valmiit pohjat strategiaa varten. Lehdistötiedotteen perusteella vaikuttaa siltä, että meillä on aihetta optimismiin. Verkosta ei tahdo löytää juuri mitään materiaalia aiheesta, joten täytyy varmaan mennä kirjakauppaan ja ostaa ihan kirja. Tässä tiedotteen runko kokonaisuudessaan:

Lukemiseen ja kirjankustantamiseen on viime vuodet liittynyt paniikki: Millainen on kirjan lähitulevaisuus – luemmeko, kustannammeko, menestymmekö? Vai onko edessä auringonlaskun ala, joka vain viivyttää kohtaloaan uusien julkaisumuotojen ja lukutapojen vyöryessä kuluttajien käyttöön?

Kai Ekholm ja Yrjö Repo pureutuvat suomalaisen kirja-alan tulevaisuuteen teoksessa Kirja tienhaarassa: Vuonna 2020 (Gaudeamus 2010). Teos luotaa aihetta keskellä murrostilannetta, jossa verkko tekee kaikesta maksutonta, vaivatonta ja usein myös kevyttä sisällöltään. Miten kirjallisuus voi menestyä tässä tilanteessa?

”Keskustelu e-kirjasta on tähän asti liikkunut liiaksi laitteiden ja tekniikan ihastelussa tai päivittelyssä”, toteavat Ekholm ja Repo. ”Viime kädessä sisältö on kaikki. Kustantaminen ei ole tiedon ja ideoiden monistamista vaan jalostamista. Painettu kirja, e-kirja tai äänikirja ovat vain välineitä niiden saattamisessa lukijan käsiin. Lukija valitsee, missä muodossa hän haluaa kirjan.”

Todellinen valinnan mahdollisuus toteutuu vasta sitten, kun tarjontaa on riittävästi ja jakelu kunnossa. Kustantajilta ja kirjakaupoilta kaivataan tahtoa ja uskallusta. ”Kirja-alan ja julkisen talouden on nyt rakennettava yhdessä uuden kirjatalouden rakenteita ja sääntöjä. Julkaisualustat lisääntyvät läppäristä kännykkään ja e-kirjan lukulaitteeseen. On luotava monikanavajakelu kuluttajan ehdoilla”, Ekholm ja Repo sanovat.

”Alalla on tulevaisuudessa voittajia, häviäjiä ja uudistujia. Tavoitteena on uusi moniarvoinen kirjatalous, jossa perinteinen kustannustoiminta ja kirjakauppa kukoistavat ja on rohkeasti edetty kohti sähköistä kirjataloutta ja lukemista.”

Written by Mikko Aarne

2010/09/07 at 14:15

Kategoria(t): Uncategorized

Viihderomaani suoraan verkkoon

with one comment

Amerikkalaisen scifikirjailija Neal Stephensonin uusin teos The Mongoliad julkaistaan palasina verkossa. Mukaan tulee tekstin lisäksi kuulemma muutakin mediaa. Konseptin kytkökset facebookiin ja niihin ovat tietysti vahvat, ja monenmoista puuhaa on lukijoillekin varattuna. Juttu ilmestyy luku kerrallaan, ja siitä pitää maksaa tilausmaksu kuin lehdestä ikään. Kyseessä on kuulemma kuitenkin romaani, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Laji näyttäisi olevan historiallinen viihde.

Ei voi sanoa, että tämä olisi erityisen ainutlaatuinen, mutta en muistä nähneeni romaania (tai miksi tuota nyt kutsuisi), joka on näin pitkälle verkon ehdoilla tehty. Saa nähdä toimiiko. Mongoliad.com

Written by Mikko Aarne

2010/09/02 at 10:59

Kategoria(t): Uncategorized

Shakaalin henkilökuva

with one comment

Kirjamarkkinoita kesällä hämmentäneestä agentti Andrew ”Shakaali” Wyliestä on komea henkilökuva  Harvard Magazinessa. Juttu on selvästi tehty juuri ennen kohuttuja Amazon-kauppoja. Yhdistelmä äärimmäisen korkeakirjallista ylemmyydentuntoa ja teräksenkylmää markkinatalouden logiikkaa. Jonkin looginen päätepiste Wylie on, en vain vielä ole keksinyt, minkä. Jutussa on myös  kiinnostavia ajatuksia kirja-alan tulevaisuudesta. Wylien mukaan mm. suuret kirjakauppaketjut kaatuvat bestsellerismiinsä, tulevaisuus on Amazonin ja itsenäisten kivijalkakauppojen. Nämä ennustukset kannattaa lukea sikäli tarkkaan, että Wylie kykenee olennaisesti vaikuttamaan niiden toteutumiseen. Linkistä kiitos Tuomakselle.

Written by Mikko Aarne

2010/09/01 at 11:23

Kategoria(t): Uncategorized

Kirja-alan vai journalismin murros?

with 3 comments

Sähkökirjatouhuja seuraavat jostain syystä lähinnä teknologiaan ja talouteen keskittyneet mediat. Tänään ilmestynyt Mikrobitti-lehti (se paperinen, semmoisiakin vielä on, ei siis linkkiä) uutisoi, että Stieg Larsson ylitti ensimmäisenä miljoonan myydyn sähkökirjan rajan. Samassa jutussa sanotaan että ”suosituinta paperista luopuminen on ollut Yhdysvalloissa, jossa e-kirjoja myydään jo enemmän, kuin perinteisiä kirjoja.” Juu, tekstissä on pilkkuvirhe. Mutta sen lisäksi siinä on iso asiavirhe. Kesällä tosiaan uutisoitiin, että sähkökirjat ovat ohittaneet kovakantiset Amazonissa. Iloisesti Suomessakin uutinen julkaistiin laajalti, ja melkein kaikki tekivät saman virhetulkinnan, joka nyt toistuu Mikrobitissä. Sähkökirjat eivät ohittaneet kaikkia painettuja kirjoja vaan vain kovakantiset. Tästä ei niinkään voi päätellä sähkökirjojen valtavaa menekkiä kuin sitä kuinka vähän Amerikassa ja tuolla myydään kovakantisia. Maailmalla melkein kaikki on pokkaria tai hieman isompaa pehmeäkantista, ns. trade paperbackia. Ja niihin sähkökirjalla on vielä pitkä matka. Taas kerran näyttää siltä, että uutinen kirja-alan murroksesta osoittautuu lähemmässä tarkastelussa oireeksi journalismin murroksesta.

Mutta oikeasti päivän uutinen on Maria Romantschukin nimitys Tammeen. Olen niin hämmentynyt, että en tiedä mitä ajatella tästä. Ihan totta. En tiedä. Ehdotuksia?

Written by Mikko Aarne

2010/08/30 at 21:17

Kategoria(t): Uncategorized

Hyviä uutisia kustannusalalta

with 2 comments

Hetken näytti siltä, että kustannusjohtajan titteli katoaa Suomesta, mutta toisin kävi. Ensin Outi Mäkinen nimitettiin Tammeen ja tänään julkistettiin, että Gummeruksen kustannusjohtajaksi nousee Henrikki Timgren. Molemmat ovat erinomaisia uutisia alalle yleensä ja näille yrityksille erityisesti.

Henrikki on tehnyt Gummeruksella häikäisevää tulosta suomennetun kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkönä ja jatkaa epäilemättä samaa rataa myös koko firman kustannusohjelman kanssa. Ja erityisesti iloitsen siitä että yhtiön johtoon, ja samalla minun pomokseni, saadaan pitkästä aikaa humanisti. Hieno mies, hieno homma. Onneksi olkoon, Henrikki!

Lehdistötiedote täällä.

Written by Mikko Aarne

2010/08/27 at 10:09

Kategoria(t): Uncategorized

Hauku kustantajaa -viikot

leave a comment »

Olin perusteellisella kesälomalla ja keskityin lukemaan kirjoja enkä ajattelemaan koneistoa, joten en ole kirjoittanut tännekään mitään pitkään aikaan. Nyt on taas palattu toimeen, ja monenlaista pientä on näköjään ehtinyt tapahtua. Yhteenvetona voisi sanoa, että hauku kustantajaa -viikot ovat jatkuneet riehakkaina.

Päivän uutinen on kuitenkin se, että Amazon ei otakaan myyntiin Andrew Wylien sähkökirjoja. Tuolla isossa Ameriikassa kirjallisuusagentti Andrew Wylie hankki taannoin kustantamojen ohi ison määrän sähkökirjaoikeuksia erinomaisiin vanhoihin kirjoihin, mikä herätti kustantajissa kohtuullista närää. (Tässä esim. Guardianin juttu.) Oikeudet kun olivat vapaana vain siksi, että kustantamot eivät olleet vielä ehtineet/älynneet tehdä sähkökirjat kattavia sopimuksia koko backlistista (jolla nimellä vanhojen kirjojen oikeuksia kutsutaan myös suomeksi vaikka ”takalisto” olisi hauskempi). Nyt näyttää siltä, että oikeasti isojen kustantamojen painostus tuottaa tulosta: Amazon ei kuulemma sittenkään ryhdy myymään näitä kirjoja kustantajien ohi. Tässä esim. Tietoviikon juttu.

En ole aivan varma, kenen puolella tässä pitäisi olla. Wylien tempaus muistutti härskiydessään hieman designhuumeita, jotka ovat laillisia vain koska lainsäätöjärjestelmä ei kankeudessaan ole vielä ehtinyt julistaa aineita huumeiksi. Toisaalta kustantamoiden painostus ja muu yhdistysjunttaaminen näyttää aika 1900-luvulta. Pitäisikö kustantamojen ennemminkin löytää vähän palveluasennetta?

No nyt minäkin osallistuin näköjään kustantamojen mollaamiseen. En ole vielä nähnyt kenenkään kustantajan puolustautuvan, vaikka suurin osa räksytyksestä on ollut tyhjää suunpieksentää, jolle on rutiininomaisesti nyökkäilty miettimättä sen enempää, mistä oikeasti on kysymys. Kustantamoissa on kuitenkin paljon hyvää ja tarpeellista niin kirjailijan kuin lukijan kannalta, ja niissä saattaa jopa olla erittäin antoisaa työskennellä. Saatte lähiaikoina puolustuksen puheenvuoron. Pysykää kanavalla.

Written by Mikko Aarne

2010/08/25 at 19:00

Kategoria(t): Uncategorized

Mäkin kirjoitan kirjan, kun opin kymmensormijärjestelmän

with one comment

Huffington Postissa oli jännärikirjailija Paul Levinen optimismia hehkuva artikkeli sähkökirjoista ja kirjan tulevaisuudesta. Jutussa ei ole mitään kovin uutta tai näkemyksellistä, mutta kaksi siinä käytettyä vertausta jäi mietityttämään.

Levine kirjoittaa, että sähkökirjat merkitsevät perinteiselle kustantamiselle samaa kuin polttomoottori merkitsi hevoskärryille. Tulkitsen, että ne merkitsevät siis kohtalaisen nopeaa loppua. Vertauksessa on kummalla tavalla jotain osuvaa ja jotain vinoa. Kirjoja epäilemättä jaellaan tulevaisuudessa ihmisten saataville turboahdetulla vauhdilla, mutta lukeminen taitaa pysyä tämän nopeuskehityksen pullonkaulana jatkossakin. Eikä kirjojen julkaisemisen koneellistuminenkaan kuulosta välttämättä kovin auvoiselta utopialta. Tulee mieleen Petri Tammisen novellihenkilö, joka ilmoittaa, että ”mäkin kirjoitan kirjan, kun opin kymmensormijärjestelmän”.

Toisen vertauksen Levine lainaa venetsialaiselta tuomarilta, valitettavasti lähdettä mainitsematta. Tämä on niin mykistävä, että jätän sen itse kunkin pohdittavaksi.

Complaints about progress are hardly new. When Gutenberg invented movable type, a Venetian judge whined that ”The pen is a virgin, the printing press a whore.”

Written by Mikko Aarne

2010/07/09 at 04:54

Kategoria(t): Uncategorized